Lyhyt enkelioppi Raamatun mukaan

Harva teologi on ryhtynyt vakavissaan pohtimaan sitä, miten kuvaisimme tarkemmin enkeleitä ja heidän olemustaan sekä toimintatapoja. Tuomas Akvinolainen (1225 – 1274) oli italialainen katolinen filosofi ja teologi. Hänen ajattelunsa tomismi toimii edelleen katolisen kirkon teologian ja etiikan perustana. Tuomas Akvinolaisen teologian yksi erityisteema oli enkelioppi. Hän sai lisänimen doctor angelicus eli enkeliopettaja. Toki viime aikoina on julkaistu kristillisiä kirjojakin aiheesta, mutta itse en ole ehtinyt näihin perehtymään.

Olen lukenut Akvinolaisen enkelioppia ja poiminut siitä pohja-ajatuksia tähän artikkeliin, sekä lisännyt sellaisia kohtia joita olen asiaa pohtiessani itse havainnut Raamatun teksteistä. Näin katsoen syntyi mielenkiintoinen ja itselleni osin tunteita herättävä lyhyt kuvaus enkeleistä Raamatun mukaan.

Enkeleiden olemus


Sana enkeli (kreikaksi: ἄγγελος / angelos, latinaksi: angelus, venäjäksi: aнгел / angel) merkitsee sanansaattajaa tai lähettiä. Sana ei ilmaise olemusta ja luontoa, vaan virkaa ja tehtävää.
Tuomas Akvinolainen lähti siitä, että enkelit ovat itsenäisiä henkiolentoja, joilla on ymmärrys, tunteet ja tahto. Enkeleistä käytetään Raamatussa joskus myös nimitystä Jumalan pojat, silti enkelillä ei ole välttämättä henkiolentoina sukupuolta, sillä he eivät synnytä uusia enkeleitä eivätkä mene avioon (Matt.22:30). Jumala, joka on Henki loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen.

Enkelit, jotka kuuluvat pääasiassa näkymättömään eli hengelliseen maailmaan, luotiin ennen ihmistä (1.Moos.1:1). Jumalalle, eikä toisilleen, enkelit eivät ole näkymättömiä (Hebr. 4:12). Ne ovat persoonallisia ja kuolemattomia, kuten kaikki Jumalan luoma. Näin on myös ihmisen sielu, johon Jumala puhalsi henkensä (1. Moos. 2:7). Niille kuvatut siivet ovat väistämättä symboliset. Henkiolento ei tarvitse siipiä lentääkseen. Ruumiittomina enkeleillä ei ole mitään tarpeita, eivätkä he vanhene tai kuole.

Jumalan ei ole luonut vain yhdenlaisia enkeleitä. Raamatusta voimme löytää ainakin kahdenlaisia enkeleitä, Serafeja ja Kerubeja:
1. Serafit (kreikaksi: Σεραφείμ / serafeim) (Jes.6:2). Serafit kuvataan Raamatussa kuusisiipisiksi olennoiksi, jotka kahdella siivellä peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. Serafit ovat kaikkein lähinnä Jumalaa ja niiden tarkoitus on ylistää häntä. Luultavasti hekin joutuvat peittämään kasvonsa Jumalan edessä, siksi heillä on tätä varten lisäsiivet. Serafit lämmittävät ja sytyttävät (kirjaimellisesti serafi tarkoittaa tulista).
2. Kerubit (kreikaksi: Χερουβείμ / kherubeim) (1.Moos.3:24). Kerubit kuvataan Raamatussa (Hes.1:5-12) muun muassa "... ihmisen muotoisiksi, nelisiipisiksi olennoiksi, joilla oli kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolella oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän ja vielä niillä oli kotkan kasvot". Kerubit ovat pyhien paikkojen vartijoita ja Jumalan ilmestymisen ja läsnäolon vertauskuvia. Kerubit ovat täynnä tietoa ja viisautta.

Lisäksi voimme hahmottaa ylienkeleitä ja enkeleitä:
1. Ylienkelit (kreikaksi: Αρχάγγελοι / archangeloi) (1.Tess.4:6) (aikaisempi nimitys arkkienkeli) toimivat valppaina vartijoina ja johtavat enkeliarmeijoiden joukkoja. Heitä on ainakin kanonisoidussa Raamatussa Mikael ja Gabriel sekä deuterokanonisen Tobitin kirjan luvuissa 3 – 12 mainittu Rafael. Langennut Lucifer oli yksi heistä. Apofkryfikirjoista löytyy lisäksi useita muita nimettyjä enkeleitä.
Ylienkeli Mikaelille on annettu Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa nimi Herran sotajoukon päällikkö (Joos. 5), kreikaksi arkistrategos eli enkelien komentaja taistelussa langenneita enkeleitä vastaan. (Dan. 10:13). ”Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua.” (Dan.10:21. ”Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael.” (Dan.12:1). ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana.” (Juud.1:9). ”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan.”
Gabrielista, jonka nimi tarkoittaa Jumalan mies sekä Jumala on voimani, vanhassa testamentissa kertoo profeetta Daniel (Dan. 8:15-19; Dan.9:21-27) sekä Uudessa testamentissa Luukkaan evenkeliumissa, jossa Gabriel toi sanoman sekä Johannes Kastajasta, että ilosanoman syntyvästä messiaasta (Luuk. 1:5-25; Luuk. 1:26-38; Luuk.1:19).
2. Enkelit (krekaksi: Άγγελοι / angeloi) (1.Piet.3:22 / Room.8:38) ovat lähettiläitä.

Kaikki enkelit ovat älykkäämpiä kuin ihmiset, mutta eivät tiedä yhtä paljon kuin Jumala (Matt. 24:36). Tämä käy ilmi muun muassa 2. Pietarin kirjeen 2. luvun jakeista 10-11: ” -- varsinkin niiden, jotka seuraavat saastaisia ruumiin haluja ja halveksivat Herraa ja hänen valtaansa. Nuo itseään täynnä olevat röyhkimykset eivät kaihda herjaamasta henkivaltojakaan, vaikka edes enkelit, joilla on enemmän voimaa ja valtaa, eivät Herran edessä niitä herjaa ja tuomitse.” Akvinolaisen mukaan ylemmät enkelit voivat saattaa alempien tietoon asioita, joita he eivät tienneet.  Vain Jumala voi tietää mitä luotu ajattelee, elleivät he ilmaise sitä. Enkelit voivat ilmaista sille ajatuksensa kenelle haluavat, käyttämättä ääntä tai puhetta – ikään kuin ajatuksena.  Näin ollen viestintä on ihmisen fyysisten aistien ulottumattomissa.

Langenneet enkelit


Raamatussa kerrotaan myös langenneesta enkelistä, Saatanasta. Ilmestyskirjan 12. luvun viiteen ensimmäiseen jakeeseen sisältyy eräänlainen Saatanan minihistoria. Tämän mukaan Saatanan langetessa muitakin enkeleitä liittyi häneen. Pahuuden alkuna oli vallanhalu ja tottelemattomuus Jumalan suunnitelmia kohtaan. Eräänlainen sairastuminen ylemmyyteen. Saatanalle on annettu erilaisia nimiä: muun muassa Lucifer, Perkele, Belsebub (suomeksi ’kärpästen herra’ eli ’saastan herra’), Paholainen, Kiusaaja.

Akvinolaisen mukaan enkeleitä voidaan arvioida myös langenneiden enkeleiden kautta, joiden mukaan ottaminen laajentaa ymmärrystämme enkeleiden kyvyistä. Akvinolaisen mielestä on selvää, ettei Jumala ei ole luonut sellaista oliota kuin demoni, vaan nämä ihmisiä kiusaavat voimat ovat jaloon tehtävään luotuja enkeleitä, jotka nousivat kapinaan enkeliruhtinas Luciferin johdolla (Ilm. 12:12; Jaak. 2:19). Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 8. luvun jakeissa 28-29, kun pahat henget kiusasivat miestä, on ymmärrettävä näiden ”saastaisten” tai ”pahojen henkien” tarkoittavan taivaasta karkotettua enkelten joukkoa. "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa?" He anovat Jeesukselta lupaa saada jäädä sille seudulle, jos Jeesus käskee heidän lähteä miehestä. He pyytävät, että voisivat päästä edes sikalaumaan. Näin myös tapahtui.

Ei ainoastaan Jeesus nuhtele näitä langenneita enkeleitä, vaan myös Jumalan joukoissa vaikuttavat enkelit. He tekevät tämän Herran nimessä, kuten myös kristitynkin tulisi tehdä. ”Mutta Herran enkeli sanoi Saatanalle: "Herra nuhtelee sinua, Saatana! Herra, joka on valinnut Jerusalemin, käskee sinun vaieta! Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?” (Sak. 3:2). ”Ei edes arkkienkeli Miikael rohjennut tehdä tätä omissa nimissään, kuinka siis kukaan ihminen tekisi niin. Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon Herra sinua!" (Juud. 1:9).

Luciferin taidollisuudesta esimerkkinä voidaan käyttää hänen Paratiisissa käymäänsä keskustelua Eevan kanssa, jonka seurauksena Eeva ja Aadam olivat tottelemattomia Jumalalle (1. Moos. 3: 1-6). Tällainen tapahtuma oli ikävä tappio Jumalan enkeleille. Tämän me voisimme päätellä tilanteesta, johon apostoli Pietari viittaa sanomalla, että Jumalan enkelit haluavat myös olla osallisia Kristuksen sovitustyöstä, edes siten että he saavat katsoa häntä. ”Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen”. (1. Piet. 1:12).

Kykyjä ja ominaisuuksia

Lisäksi heillä on kykyjä, joita ihmisillä ei ole. Yksi näistä on kyky vaikuttaa tahdon voimalla aineellisten kappaleiden liikkeisiin. Esimerkiksi Sodoman ja Gomorran tuhot olivat näkyvässä muodossa olevan enkelin toimeenpanemia (1. Moos. 19:21). Myöskin Ilmestyskirjan 7. luku kertoo, että enkelit pitävät kiinni maan neljää tuulta ja eivät vahingoita maata ennen määrättyä aikaa. Enkelit ovat myös Jumalan käskyjen toimeenpanijoita, antaen käskyt torvilla, joka on kuvainnollinen merkinantoväline liikkeelle lähdön merkistä. Tällainen merkinanto tapa on myös ihmisten taisteluissa ollut käytössä menneinä vuosisatoina.  Toisin sanoen, niin hyvät kuin langenneet enkelit voivat halutessaan vaikuttaa aineelliseen maailmaan, mutta langenneille enkeleille Jumala on asettanut liikkumatilan rajat. Enkelit, palvellessaan Jumalaa, esiintyvät usein maailman ja erityisesti ihmisten tukemisen välikappaleina. Sodoman ja Gomorran tapahtumien lisäksi enkelit hävittivät rutolla suuren joukon Israelin asukkaita (2.Sam.24:15-17), kuohuttivat vettä Jerusalemissa ja antoivat sille parantavan voiman (Joh.5:4). Toisille enkeleille Jumala on uskonut kokonaisten yhteiskuntien – kaupunkien, alueitten ja valtakuntien – suojelemisen (Dan.10-12 luvut). Toisille on uskottu huolehtiminen yksityisistä ihmisistä. Näitä nimitetään usein suojelusenkeleiksi (Matt.18:10).

Keskenään enkelit kommunikoivat ilman estettä niin, että toinen heti käsittää ajatuksen, jonka toinen tahtoo ilmaista. Tätä enkelten kykyä ilmaista ajatuksiaan sanotaan metaforisesti enkelten kieleksi. Se on lähellä rukouksen kieltä, koska Ilmestyskirjan mukaan enkelille annettiin tehtävä koota rukoukset rukouksen maljaan suitsutettavaksi Jumalalle (Ilm. 8:2). Rukouksen kuuleminen voidaan päätellä myös monista muista kohdista, kuten esimerkiksi tapauksesta, jossa Pietari oli vankeudessa ja seurakunta rukoili hänen puolestaan lakkaamatta. Tällöin enkeli saapui Pietarin luokse ja vapautti hänet kahleista ja auenneiden vankilanporttien läpi. (Apt. 12: 5-10). On myös mahdollista, että enkeli on saanut käskyn ylienkeliltä tai itse Jumalalta.

Enkeleiden määrä ja käynnissä oleva taistelu

Ilmestyskirjan 5. luvun jakeen 11. mukaan enkeleitä on lukematon määrä, mutta määrä joka tämän jälkeen ilmoitetaan, on 101 miljoonaa. Sen tarkoitus lienee kuvata valtaisaa määrää.
Enkeleiden ja langenneiden enkelien välillä on sotatila. He ovat jatkuvassa taistelutilanteessa, joskin he välttävät kohtaamisia ja avointa konfliktia kaikin tavoin, sillä molemmat joukot ovat alisteisia omille ylipäälliköilleen. Suuri taistelu on vasta edessäpäin ja siksi yhteydenotot ovat pienempiä ja liittyvät lähinnä ihmisten suojeluun. Silloin kun Jeesus pidätettiin Getsemanen puutarhassa, Pietari tarttui miekkaan. Jeesus antoi ymmärtää Pietarille, että tilanne on hallinnassa. Hän vastaa Pietarille ympärillä vaikuttavien enkelijoukkojen vahvuuden, joka olisi tähän konfliktiin lähetetty heti, jos Jeesus olisi pyytänyt apua. ”Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin” (Matt. 26:53). Legioona oli suurin roomalainen joukko-osasto, vahvuudeltaan 6000 miestä. Näin ollen 12 legioonaa olisi tarkoittanut 72 000 enkeliä ja mahdollisesti enemmänkin. Voimaa oli siis tarjolla, mutta vapaaehtoisesti veriuhriksi suostunut Karitsa, oli valinnut toisen tien. Oikeastaan tilanteen ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää kristinuskon kannalta. Jos yksi enkeli kykeni laittamaan toimeen Sodoman ja Gomorran tuhot, minkälainen voima olisikaan ollut 72.000 enkelillä. Tällaisen sotajoukon edessä Kristus antautui ristille.

Kommunikatiivinen tehtävä

Ylemmillä enkeleillä on kolmenlaisia kommunikatiivisia tehtäviä. Suhteessa Jumalaan he voivat ilmaista kunnioitusta ja palvontaa sekä kysyä neuvoa Jumalalta. Suhteessa alempiin enkeleihin he voivat valaista niiden mieltä. Lisäksi he voivat ilmaista ihmisille asioita, joita Jumala tahtoo niiden ilmaisevan. Enkelit ilmoittivat Vanhassa Testamentissa Jumalan tahdon Aabrahamille (1.Moos.22:15-18), Lootille (1.Moos.19:12-13) ja Danielille (Dan.9:22). Uudessa Testamentissa Sakariaalle (Luuk.1:13), Marialle (Luuk.1:26-38), yrttien tuojille (Matt.28:5-7) ja apostoleille (Apt.1:10-11).

21.6.2016 Ismo Valkoniemi

Raha ja etiikka - maailmassa ja Raamatussa

Neljäs näytös alkamassa pitkässä näytelmässä

1. Näytös:
Länsimainen yhteiskunta uskoi löytäneensä oikean tavan toimia. Liberaali ja vapaa markkinatalous oli saanut toimia yhteiskunnan erityssuojeluksessa. Vuonna 2008 Lehman Brohthersin konkurssin seurauksena järjestelmän heikkoudet alkoivat kuitenkin avautua. Jollei julkinen valta olisi ottanut velkoja itselleen, Yhdysvaltojen lisäksi myös Eurooppa olisi syöksynyt syvään luotto- ja luottamuskriisiin. Pelkästään näiden tapahtumien johdosta Suomen evankelisluterilaisen kirkon keskusrahaston eläkerahastosta suli pois noin 150 miljoonaa euroa tuona yhtenä vuonna. Määrällisesti tämä oli lähes 20% rahaston arvosta. Suuri ”kuluttaja” Yhdysvallat sai lainaa itäisiltä luottomarkkinoilta ja korjasi oman tilanteensa lainarahalla.

2. Näytös:
Toinen näytös alkoi Islannin ja Irlannin kriiseillä. Niissä Eurooppa näytti ratkaisevan syntyvän ongelman vielä suhteellisen helposti. Irlanti ja Islanti leikkasivat nopeasti ja tehokkaasti menojaan ja saivat vastineeksi rahaa Euroopan Unionilta pankkien pelastamiseksi.

3. Näytös:
Kolmas näytös on kestänyt pitkään. Kreikan kriisi ravisteli Eurooppalaisia rakenteita pitkään ja edelleenkin se on osittain ratkaisematta. Löysässä hirressä roikkuvat kreikkalaiset ovat alentaneet elintasoaan vuosittain tuntuvasti. Aika ajoin Kreikan tielle ovat olleet kipuamassa Italia, Espanja ja jopa Ranskakin. Myös Suomessa sisäpoliittisena retorisena lauseena on käytetty termiä ”olemme Kreikan tiellä”. Tavallaan se on totta, sillä kutakuinkin koko Läntinen Eurooppa on ollut samalla tiellä.

4. Näytös:
Maahanmuuton tuomat ongelmat sekä Euro-alueen taakanjako periaatteet ovat ärsyttäneet Britit, jotka äänestävät juhannusviikolla mahdollisesta erosta Euroopan Unionista. Mikäli ero toteutuu, kaikissa maissa EU kriittiset voimat alkavat ajaa samaa päämäärää. Euroopan sairas neito Suomi on vaikeuksissa rakentaessaan sisäistä devalvaatiota ja pyrkiessä kilpailukyvyn kasvattamiseen tällä tavoin. Venäjän kauppa on jäissä venäjän talouskriisin sekä pakotteiden vuoksi. Suomi neidolle kaikki uudet häiriötekijät ovat myrkkyä. Häiriötekijöitä on kuitenkin näköpiirissä runsaasti ja mahdollisesti neljäs näytös on alkamassa.

Suuri ”seurakunta” ja ideologia sen tukena

Ideologisesti voisimme verrata länsimaista rakennelmaa seurakunnaksi ja liberaalia markkinataloutta sen uskonnoksi. ”Seurakunta” on valmis puolustamaan oppiaan kaikin käytettävissä olevin varoin. Onhan osa sen jäsenistä saanut menneinä vuosina väläytyksiä paratiisin olemassaolosta. Kauppatieteet ovat tieteenalana kietoutuneet ”uskonnon” opillisen perustan ylläpitäjäksi. Pörssit ovat temppeleitä, joiden toimituksia seurataan kaikissa medioissa yötä päivää henkeä pidätellen. Nyt kun ongelmat ovat näyttäytyneet, meitä muistutetaan siitä mitä järjestelmä on tuonut, jotta ihmiset eivät hylkäisi järjestelmää ja kuluttamista.

Elämme jatkuvassa pelon ja toiveajattelun kehässä. Rahan jumala on aina luvannut suuria voittoja, jatkuvaa talouskasvua. Nyt on kuitenkin sielunvihollinen, jonka nimi on ”epäusko järjestelmään,” päässyt myrkyttämään kuluttajien mielet sekä kuluttamisen (vertaa: uhraaminen, antaminen) on siirtynyt säästämiseksi ja siten markkinatalouden näkökulmasta häpeälliseksi pihtaamiseksi ja siten tottelemattomuudeksi. Siinä on kylliksi syitä toivoa ja odottaa ihmisten alkavan uudelleen haluta aineellisia ja aineettomia asioita rajattomasti, vaikka vatsanpohjassa vähän nipisteleekin kuluttaessa.

Valtiot yhdessä EU:n, Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa pelastavat parhaillaan liberaalia markkinataloutta romahdukselta. Siinä yhteydessä edunsaajia ei ole valittu neutraalein perustein, vaan voittajia ovat suuret, ahneet ja röyhkeät, kun taas ja häviäjiä ovat pienet, kiltit ja kuuliaiset. Sitä kautta on syntynyt varallisuuden ja tulojen jättiläismäinen uusjako, joka vaikuttaa pysyvästi kansalaisten moraaliseen ymmärrykseen.

Ideologiaa hämärtää hieman se, että voiton näyttäisi korjaavan ei-vapaaseen markkinatalouteen uskova Kiina, jonka demokratia käsitykset kauhistuttavat monia, tosin niistä ei kovin paljon kannata puhua, sillä rahakas kaveri on tarpeellinen kaveri.

Kristinusko ja mammona - kuinka Jeesus suhtautui mammonaan?

Raamatussa on 2350 talouteen liittyvää jaetta. Jeesus nimeää vuorisaarnassaan (Matt. 6:24) yhdeksi päävastustajakseen mammonan.  Puhuessaan ahneudesta Raamattu ei säästele sanoja. Ahneus on niitä syntejä, jotka asuvat ihmisen sydämessä ja sieltä vapaaksi päästessään saastuttavat ihmisen (Mark. 7:22). Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri (1. Tim. 6:10), joka tuottaa uusia ja uusia rikkaruohoja Jumalan puutarhaan. Ahneus on epäjumalanpalvelusta (Ef. 5:5) eikä yksikään ahne tule koskaan perimään Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:10).

Raamattu ei sinänsä arvostele rikkaita, vaan opettaa heitä nöyryyteen sekä olemaan kiintymättä omaisuuteensa. Sen sijaan ahneutta se arvostelee. Ahneus vääristää Jumalan tarkoituksen. Se ottaa Jumalan hyvät lahjat aivan uuteen käyttöön: Se tekee omaisuudesta ihmisen turvan ja pyrkii näin korvaamaan Jumalan, todellisen turvan antajan. Ei Jeesus vahingossa sano: "Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa" (Matt. 6:24). Kristinuskon tarjoama syvä perusturvallisuus, joka perustuu luottamukseen ja sisäiseen varmuuteen Jumalan oikeudenmukaisuudesta, armosta ja hyvyydestä, käy kaupaksi nyt huonosti, etenkin kun sitä ei edes yritetä myydä tai tarjota ilmaiseksi, kuten sen luonteeseen kuuluu.

18.6.2016 Ismo Valkoniemi

Muutama sana kirkko-oikeudesta - regula fidei

Kirkko-oikeus on hankalasti ymmärrettävä käsite maailmassa, jossa valtiollinen oikeus sisältää nykyisin lähes kaiken ihmisen elämää säätelevän toiminnan, myös uskonnollisen. Onhan olemassa aatteellisille yhdistyksille säädetty yhdistyslaki, uskonnollisille yhdyskunnille säädetty laki ja myöskin kirkkolaki.

Kirkko-oikeus eli regula fidei (uskon sääntö) voitaisiin johtaa myös kaanonista. Teologisen sanakirjan mukaan Raamattuun mukaan tulevan kirjat – kaanon – ovat päätöksenä itsessään uskon sääntö eli regula fidei. Näin ollen kirkko on kokenut, että Pyhä Henki on vaikuttanut niin, että on voitu muodostaa yhteinen päätös – uskon sääntö – jonka varassa nykyinen Raamattu on levännyt vuosisatoja.

Nykyistä kirkko-oikeutta ja kirkkolakia Suomessa ei mielestäni voida kutsua enää regula fideiksi, koska se on irrotettu kirkon ylipositiivisena oikeutena (termi joka kuvaa kirkko-oikeuden luonnetta ulkopuoliseen auktoriteettiin) pitämästä Raamatusta tai kirkon tunnustuksesta. Kirkko-oikeutta on alettu tulkita ajan mukaan, jolloin ylipositiiviseksi oikeudeksi on Raamatun ja tunnustuskirjojen auktoriteettien sijaan tullut humanistisia ihmisoikeussopimusmääräyksiä tai aikaan sidottuja, yli läntisen maailman pyyhkiviä uusia sukupuoliseen käyttäytymiseen liittyviä normatiivisia muoti-ilmiöitä tai vaikkapa naisen asemaan liittyviä seikkoja.

En lainkaan väitä, että nämä asiat tulisi sivuuttaa. Erityisesti naisen asemaa koskevat muutokset ansaitsevat perusteellisen käsittelyn ja ne korjaukset jotka voidaan tehdä, huomioiden asiaan vaikuttavat auktoriteetit. Sanon vain, että kirkko-oikeus yhden valtiollisen kirkon säätämänä on vain jonkin asteista paikallisdemokratiaa, jossa äänestetään kulloinkin pinnalla olevien asioiden ja intohimojen puolesta tai niitä vastaan. Tämän kaltaista kirkko-oikeutta on tarpeetonta hengellistää. Se on kirkon sisäistä inhimillistä toimintaa. Siinä toteutuu toki konsensus eli kirkolliskokoukseen kuuluvien ”uskovien” ihmisten hyväksyntä, josta voidaan käyttää nimitystä sanctorum communio, mikäli me katsomme, että kirkon maallikoista koostuvassa kirkolliskokouksessa toteutuu termi pyhien yhteys. Helluntaiteologina katson, että se toteutuu yhtä hyvin kristittyjen kokoontuessa missä tahansa. Raamattu lupaa, että Jeesus on läsnä siellä missä kaksi tai kolme kokoontuvat hänen nimessään ja Hän johdattaa meitä kun me kuljemme rukoillen.

Kirkollinen demokratia on hankala kysymys sekin. Tässä 1869 Schaumanin kirkkolaiksi kutsutussa kirkkolaissa hahmoteltiin kaikkien seurakuntalaisten osallistumista päätöksen tekoon reformaation hengen mukaisesti. Käytännössä me tiedämme, että monilla paikkakunnilla kunnallispoliittisin motiivein paikallista kirkkovaltuustoa voi johtaa enemmistön saavuttanut puolue. Paikallispolitiikkoja on kirkkovaltuustossa noin viidennes. Tämä jo yksin osoittaa, että taustaperusteluna käytetty alkuseurakunnan malli on kovin erikoiseksi muuttunut. Kirkollinen demokratia lisää avoimuutta ja luottamusta aktiivisesti toimintaa osallistuvien mielestä, mutta sopii huonosti opillisten kysymysten ratkaisuun. Onpa joissakin kirkkovaltuustoissa kuultu puheenjohtajan kopauttavan nuijaa ja lausuvan: ”Nyt pulinat pois ja siirrytään asiaan, eipäs sotketa Jumalan Sanaa tähän kokoukseen.”

8.6.2016 Ismo Valkoniemi

Uskon tulkinta: Ylösnousemus

Onko kuolema voitettu vai ei? Miten tällaista voi perustella? Varsinaisia konkreettisia todisteita ei ole. Mikään teoria taas ei vakuuta ketään lopullisesti, sillä totuutta etsivä ihminen kaipaa jotain enemmän kuin teorioita.

Vastaus ei löydy pyhien tekstien detaljeista, ei jumaluusopillisista teorioista, eikä hyvästä jumalanpalveluksesta. Vastaus löytyy tavallisista kristityistä. Katsotaan miten kristityt asennoituvat kuolemaan. Egyptiläinen erakkoisä Athonius kirjoittaa 300-luvulla, juuri sen jälkeen kun vainot olivat päättyneet ja marttyykirkon henkinen tila oli vahva: ”Kaikki Kristuksen opetuslapset halveksuvat kuolemaa. He suorastaan siirtyvät hyökkäyskannalle kuolemaa vastaan ja sen sijaan, että pelkäisivät sitä, he ristin merkillä ja uskolla Kristukseen tallaavat sen jalkoihinsa. He olivat vainoissa kuolleet mieluummin kuin kieltäneet uskonsa Kristukseen tietäen täysin varmasti, että kuollessaan he eivät katoa vaan todella elävät, ja heistä tulee turmeltumattomia ylösnousemuksen kautta.”

Meidän tilamme tänään on toinen. Mutta sen ei tarvitsisi olla. Me valitamme kärsimyksistä, jotka johtuvat meidän omista valinnoistamme ja omasta tyhmyydestämme, mutta kristinuskosta me emme halua pienintäkään kärsimystä vaan pelkkää ”lohtua”.

Jos ylösnousemus on totta, se ei ole vain menneisyyden tapahtuma vaan kristityissä läsnä oleva ja vaikuttava voima. Vapahtaja saa joka päivä näkymättömästi lukemattomia ihmisiä kaikkialla maailmassa vastaanottamaan uskon häneen ja noudattamaan hänen opetuksiaan. Afrikassa ja Aasiassa ja Etelä-Amerikassa kristillisyys leviää nopeammin kuin koskaan. Vainojen keskellä Iranissa ja arabimaailmassa syntyy uskoa. Kaikkialla muodostuu osallisuutta Kristukseen. Voiko kukaan tämän tosiasian edessä sanoa, että hän on kuollut? Jos joidenkin mielestä Elvis elää, niin paljon enemmän Kristus elää ja vaikuttaa satoihin miljooniin ihmisiin tänäänkin.

Kristus itse on ylösnousemus ja elämä, joten kysymys hänen ylösnousemuksestaan ei ole menneisyyden asia vaan koskee yhtä lailla kaikkia aikoja – myös meidän kummallista aikaamme.

Jos hän ei enää toimi maailmassa – näinhän pitäisi olla, jos hän olisi kuollut – niin kuinka hän saa ihmiset muuttumaan sisäisesti?

Apostoli Pietari julistaa näin: "Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan..." (Apt.2: 22 - 24). Jeesuksella oli valta antaa elämänsä ja valta ottaa se jälleen takaisin: "Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni - saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä". (Joh. 10: 17 -18). 

Kun Raamattu painottaa, että Jumala herätti Jeesuksen, se ainoastaan korostaa toistamiseen, että Kristus antoi elämänsä, että hän antoi sen täydellisesti, että hän uhrasi sen kokonaan ja varauksettomasti Jumalaan nähden, joka sitten antoi sen takaisin hänen kuolleista ylösnousemisessaan.

Minä Ismo Valkoniemi, uskon Kristuksen todelliseen kuolemaan ja hänen todelliseen ylösnousemukseensa. Evankeliumiteksti ei sano, että enkeli liikutti kiven haudan suulta päästääkseen Jeesuksen ulos. Se sanoo, että enkeli siirsi kiven osoittaakseen ihmisille, että Jeesus ei ollut siellä. (Mk. 16; Mt.28). Jeesus olisi päässyt pois haudasta ilman enkeliäkin, eikö totta?

Ylösnousemuksessaan Jeesus on uudessa, kirkastetussa muodossa. Hän ilmestyy heti eri paikoissa. Häntä on vaikea tunnistaa (Lk.24: 16; Joh.20:14). Hän syö ja juo osittaakseen ettei ole aave. (Lk. 24: 30,39). Hän sallii itseään kosketeltavan. (Joh.20: 27; 21: 9) ja ilmestyy opetuslastensa keskelle "ovien ollessa suljettuina" (Joh.20:19,26) ja "häviää heidän näkyvistään"(Lk.24:31). Kristus nousi todellisesti kuolleista, mutta hänen ylösnoussut ihmisyytensä on täynnä elämää ja jumaluutta. Se on ihmisyyttä Jumalan valtakunnan iankaikkisen elämän uudessa muodossa.

"Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis." Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi" (1 Kor.15: 42 - 50).

Kristus itse lupaa vaeltaessaan opetuslastensa kanssa: "Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä hänet herätän" (Joh.6:40). Apostoli Paavali mainitsee myös joidenkin epäilleen kuolleiden ylösnousemuksen todellisuutta: "Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole?" (1 Kor.15: 12).

Kristuksen ylösnousemus on Vanhan testamentin täyttymys. Kristuksessa kaikki odotukset ja toiveet täyttyivät. "Kuolema on nielty ja voitto saatu. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema" (1 Kor.15: 55)

Tulkaamme Kristuksen kaltaisiksi, koska Kristus tuli meidän kaltaiseksemme. Hän tuli alas, jotta voisimme nousta ylös. Häntä kiusattiin, jotta Hänen kauttaan voisimme saada voiton. Häntä halveksittiin, jotta Hän voisi kirkastaa meidät. Hän kuoli pelastaakseen meidät.

7.6.2016 Ismo Valkoniemi

Yhteysateria

Selviämisen ja hengissä käymisen perusmuoto - syöminen














Korkein voi alentua matalimmalle tasolle, mutta matalin ei pysty kohoamaan korkeimman tasolle. Siksi Kristus tuli sille tasolle, jossa ihmisistä kaikkein heikoimmat ovat. Hän tuli ateriaksi ja juomaksi sekä puhtaudeksi.

Kaikille ihmisille yhteisestä kaikkein yhteisintä on se, että heidän täytyy syödä ja juoda. Samalla tämä piirre on mitä egoistisin, ehdottomin ja henkilökohtaisin asia meille. Voin antaa muiden tietää mitä ajattelen, voin antaa heidän nähdä mitä näen ja sadat ihmiset saavat kuulla mitä puhun, mutta sitä minkä yksittäinen ihminen syö, ei voi kukaan muu syödä.

Syömisen itsekkyyteen yhdistyy toistuva yhdessä oleminen, lämmin yhdessä olo. Yhdessä syöminen yhdistää. Muinaisilla seemiläisillä syöminen yhdessä merkitsi veljellistä suhdetta, joka syntyi käymällä Jumalan ruokapöydän ääreen – uhriaterialle. Se tekee verivihollisesta ystävän. Uhriaterialla tarjottiin yhteinen liha ja veri.

1267 Wienin konsiili sääti jyrkän juutalaisvastaisen lain, etteivät kristityt saaneet istua juutalaisten kanssa samassa pöydässä. Intiassa alempikastiset eivät saaneet istua ylempien kanssa, minkä vuoksi he aterioivat yksin usein edelleenkin, jos eivät ole varmoja kumppanin kastista.

Yhteisöt jotka ovat ymmärtäneet yhteisen aterian syvällisemmän sosiaalisen merkityksen, syövät samaan aikaan kauniisti katetusti, esteettisesti, siksi kehittyivät kauniit ruokailuvälineet, samankokoiset lautaset -.symmetriset- jotka symboloivat tasavertaisuutta.

Kristillinen ehtoollinen, joka samaistaa leivän Kristuksen ruumiiseen ja veren Kristuksen vereen on symboli siitä, mitä Kristus haluaa jakaa meidän kanssamme. Kukaan ei tässä nauti toiselta evättyä osaa kokonaisuudesta. Jokainen nauttii koko osallisuuden Kristuksen ruumiista ja verestä, joka on jaettu jokaiselle yhtäläisesti annettavasta jakamattomasta Kristuksesta ja jokainen voi itsenäisesti nauttia tästä syömistapahtumasta. Jos emme kävisi joskus niin alhaalla, kuten meillä ihmisillä on tapana käydä ihmissuhteissamme sekä suhteissamme ympäröiviin yhteisöihin, emme osaisi arvostaa tätä ateriayhteyttä ja nauttia sen estetiikasta. Mutta syvällä tavalla se osoittaa meille, että me olemme hyväksyttyjä ja arvollisia käymään aterialle kenen tahansa arvovieraan kanssa, Juuri meille Kristus valmisti itsensä ja yhdessä toisten kanssa saamme pureksia kukin tyyliillämme hänen ruumiinsa ja juoda hänen verensä muistoaterian.

Se, että taivaassa iloitaan yhdestä syntisestä enemmän kuin kymmenestä vanhurskaasta, ilmaisee tätä Jumalan maailman sisäistä rakennetta. Kyse on sinusta, sinulle valmistetusta armopöydästä, sinun elämästäsi, sinun pesemistä puhtaaksi, sinulle tarjotusta elämän vedestä ja yhteydestä. Samalla kyse on meistä, jotka tässä yhdessä olemme Kristuksen edessä.

Kritustus kirkkauden Kruunu

Hesekiel 36:25-26: ”Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. [Ps. 51:4; Sak. 13:1]. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.

5.6.2016 Ismo Valkoniemi

Valtakunnan perusta

2009 työpaikkakunnallani Porvoossa, sekä kotiseudullani Hämeenlinnassa on käynyt arvovieraita, muistelemassa vuoden 1809 tapahtumia, kun Suomi siirrettiin Ruotsin vallan alta Venäjälle. Samaria-Centerin ikkunasta olemme voineet katsella muun muassa Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin astelua Porvoon kirkkotorilla yhdessä presidentti Tarja Halosen kanssa. Hämeenlinnassa poliisit pysäyttivät liikenteen kokonaan, kun vanhaan Hämeen linnaan lipui mustien autojen ketju, sisällään koko Ruotsin hallitus.

1809 Suomen alueen virkamieskunta oli pääosin ruotsinkielistä ja he joutuivat perin outoon tilanteeseen. Nyt piti palvella Venäjän keisarikuntaa. Näissä ajatuksissa juuri suomenruotsalaiset virkamiehet aloittivat Suomen kansan tukemisen, jotta se löytäisi oman kansallishenkensä, jonka varaan voi rakentaa kansakunnallista valtioelämää. Tuolloin katseet kääntyivät Turun seudulla elpyneeseen uusromantiikkaan, jossa Elias Lönnrotin Karjalasta keräämät runot rakentuivat Kalevalaksi ja J. V. Snellman alkoi kantaa huolta suomenkielen asemasta. Tällä tiellä syntyi Suomi, lippuineen, kielineen, urheilijoineen ja mytologioineen.

Suomen valtio on iältään Euroopan nuorimpia. Meille Suomen nyt eläville asukkaille, maamme, kansamme ja kulttuurimme tuntuu ikuiselta ja pysyvältä. Historiaa tutkiessamme huomaamme, että kansallisvaltiokäsite on historiassa verraten nuori. Kaikki maailman kansallisvaltiot ovat korkeintaan vain muutamia satoja vuosia vanhoja ja kaikkien syntykaava on sama. Pohjalla on jokin kansallinen eepos tai muu mytologinen kertomus, josta nousevat erilaiset symbolit; liput, kansanluonteet ja muut kansalliset piirteet. Ne ovat enemmän tai vähemmän hataran myyttisen kertomuksen varassa. Kansallisvaltiot pysyvät koossa tehtyjen sopimusten, kielten, kansojenvälisten urheilusuoritusten, piirrettyjen karttojen, lippujen ja muiden symbolien vuoksi. Silloin tällöin ne lakkaamat olemassa, pirstoutuvat tai niitä muodostetaan uudelleen. Minunkin elinaikanani Eurooppaan on syntynyt uusia valtioita ja vanhoja on lakkautettu. Vaikka me rakastamme maatamme, me emme tiedä kuinka paljon sillä on elinvuosia.

Tätä taustaa vasten Jumalanvaltakunta tuntuu hyvin loogiselta ja todelliselta, koska se perustuu mytologisia kertomuksia vahvemmalle historialliselle kertomukselle todellisesta sankarista, Jeesuksesta. Tässä voimallisessa kertomuksessa Jumalan poika uhraa itsensä sinun ja minun syntien tähden, saattaakseen meidät rauhaan Jumalan kanssa ja mahdollistaakseen meidän pääsymme valtakuntaan sisälle. Tämä kertomus on selkeä ja kirkas kansallisiin mytologioihin verrattuna ja historiallisena Jumalan järjestämänä tapahtumana sen synnyttämä valtakunta on ikuinen. Sen keskeisintä symbolia, ristiä, on lainattu monissa lipuissa, juuri sen kertomusvoiman vuoksi. Tämä valtakunta on aluksi sydämessämme pieni kuin sinapinsiemen, mutta eläessämme valtakuntaa todeksi ja lukiessamme Jumalan Sanaa Raamattua, valtakunnan mittasuhteet alkavat hahmottua äärettömyyksiin. Lopulta voimme luottaa että se ulottuu myös kuoleman yli.

Ismo Valkoniemi 2009

Raamatusta nousevia ajatuksia teemaan "vapaudu pysyvästi"

Luuk 7:36-50: Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen." Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle." Hän virkkoi: "Opettaja, sano." - "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit." Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?" Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

Tänään tarkastelemme kysymystä, voimmeko me vapautua sisäisistä siteistämme pysyvästi uskon kautta?

Kuten meistä jokainen tietää, me olemme vajavaisia ihmisinä. Saatat olla sidottu tänäänkin monenlaisten asioiden tähden. Sinua voi sitoa jokin omatuntosi muistuttama ajatus omasta käyttäytymisestäsi tai yhtä hyvin voit olla sidottu toisen käyttäytymisestä johtuen. Joskus vanhat haudatut asiatkin voivat nostavaa esille turhautumista, harmistusta ja mielipahaa, kenties suuttumusta ja vihaakin. Pahimmassa tapauksessa tunnet itseinhoa tai vihaa tai sitten tunnet sitä jotakin toista kohtaan. Tällöin olet jo sidottu, tunteittesi ja ajatuksiesi vanki.

Siteiden perussyy on meidän heikkouksissamme ja siinä että sielumme vihollinen numero yksi, käyttää näitä heikkouksiamme käydäksemme taisteluun uskoamme vastaan. Sielunvihollinen nimi kuvastaa hyvin hänen olemustaan. Hän ei halua, että meidän sielumme pelastuu. Koska hän tietää kaikkivaltiaan Jumalan asettaneen pelastuksen välikappaleeksi Jeesuksen Kristuksen ja uskon häneen, hän käy sotaa uskoamme vastaan.

Ef. 2:8-9: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Tuttu paikka, mutta miksei se toimi aina kohdallani? Minähän olen pelastunut. Minähän haluan uskoa armon, sillä muuta vaihtoehtoa minulla ei ole ja silti tänään istun ja koen olevani sidottu moniin asioihin, tapahtumiin, rahaongelmiin, maailmantilaan, ystävieni sanomisiin ja kaikkeen. Yritän samalla vakuuttaa toisille, että olen vapaa, vaikka sydämessä tuntuu että minussa on siteitä.
Otsikossani on rohkea väite, vapaudu pysyvästi! Kyllä, mutta tuolle väitteelle löytyy perusteluja Raamatun sanomasta.
Vapautuksemme pysyvästi, siihen vaikuttaa kolme asiaa: 1) Pyhä Henki, puolustaja, 2) Uskon muuttuminen luottamukseksi, 3) Pysyminen viinipuussa – Kristuksessa, jota sanotaan myös Elämän lähteeksi. Kun me luottamuksessa Pyhän Hengen vaikutuksesta pysymme Kristuksessa, me olemme kytkettyinä siihen Henkeen, joka kantaa myös meidän henkemme.

1) Joh 14: 15-21: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.  "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.  Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." 2. Kor. 3:17: Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.

2) Uskon toiminnallinen osa on luottamus. ”Minä uskon, että sinä olet Kaikkivaltias Jumala, voit luoda maailman, tehdä ihmisen eläimet ja luonnon, mutta en uskolla kertoa sinusta naapurin häijynnäköiselle ”akalle”?” Miltä kuulostaa? En väitä, että toiminnallisuus on helppoa, vaikka olisi luottamuskin, enkä halua pilkata tuossa aiemmassa lauseessani. Mutta katsotaan kuinka Pietarilla tämä luottamus toimi:
”Minä annan vaikka henkeni puolestasi” (joh. 13:36) ja kuitenkin hän hetken kuluttua kielsi Jeesuksen kolmasti. Johanneksen evankeliumin lopussa Jeesus kutsuu Pietarin uudelleen, kysyttyään ensiksi kolmasti rakastatko sinä minua. Tuolloin Pietarin usko oli muuttunut luottamukseksi, olihan hänen Mestarinsa ilmestynyt ristiin naulitsemisen jälkeen ja nyt Pietari tiesi että hänen lunastajansa elää. Jeesus sanoo lopuksi Pietarille ”Seuraa minua.” Siitä alkoi Pietarin toiminnallinen kausi. Apostolin, evankelistan, parantajan ja seurakunnanjohtajan kausi.

3) Meidän aikakäsityksemme on horisontaalinen, kuten oli Heprealaisillakin. Kreikkalaisilla taas oli vertikaalinen, kuten myös monilla vanhoilla kansanuskonnoilla. Johanneksen evankeliumi pyrkii selittämään tätä vertikaalista aikamuotoa paremmin, mutta käännökset eivät tue sitä riittävästi. Kreikankieltä ymmärtävät Raamatuntutkijat sanovat, että Luuk. 11:9-10, jossa sanotaan: "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan”, kuuluisi mennä näin: ”Niinpä sanon teille, jatkakaa pyytämistä, niin teille annetaan. Jatkakaa etsimistä, niin te löydätte. Jatkakaa kolkuttamista, niin teille avataan. Sillä se joka jatkuvasti pyytää, tulee löytämään ja se joka jatkuvasti kolkuttaa, sille tullaan avaamaan.”
Joh. 20:31 kuuluisi olla näin: ”…mutta nämä ovat kirjoitetut, että te jatkaisitte uskomista, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä olisi jatkuvasti elämä hänen nimessänsä.”
Sama rakenne kuuluisi olla myös tutussa Joh. 3:16 kohdassa: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka jatkuvasti uskoo häneen, hukkuisi, vaan hänen olisi jatkuvasti kiinni iankaikkisessa elämässä.”

Nyt olemme siis löytäneet vastauksen kysymykseen, miten voin vapautua pysyvästi:

1) Sinä elät Herran Henki sydämessäsi, missä Henki on siellä on vapaus.

2) Sinun uskosi on muuttunut konkreettiseksi luottamukseksi. Elät luottamuksessa Häneen, joka on sinut pelastanut sekä Isään Jumalaan jolla on kaikki valta. Hän ei petä eikä hylkää!
3) Me pidämme kiinni Hänen helmastaan, pysymme viinipuussa ja elämän veden lähteessä. Me uudistamme uskomme joka päivä. Emme elä muistossa uskon ratkaisumme suhteen, vaan me elämme osana sitä valtakuntaa, jossa tänään on Jumalan valtakunta yläpuolellamme. Me elämme tässä ja Perkeleen valta on alapuolellamme, vailla sitä voimaa mikä Kaikkivaltiaalla Isällämme on.

4.6.2016 Ismo Valkoniemi

Raamatusta nousevia ajatuksia teemaan ”voittava seurakunta”

4.6.2016 Teksti perustuu saarnatekstiini joskus muinoin Hämeenlinnan vapaaseurakunnassa

Valtakunta, joka ei järky, Hepr. 12:14-29:

”Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.

Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. He eivät kestäneet määräystä: "Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä." Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: "Minä pelkään ja vapisen." Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.

Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta. Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut:

        - Vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös taivaan.

Sanat "vielä viimeisen kerran" tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan. Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.”

Miksi sinä käyt seurakunnassa? Miksi seurakunta jatkaa lähetystyötä? Miksi jotkut tekevät seurakunnassa lapsityötä, toiset nuorisotyötä ja joku päihdetyötäkin? Onko meillä vain tavan vuoksi syntynyt joukko asioita, joita kristityt tekevät? Ovatko he ulkoisen vai sisäisen pakon vuoksi seurakunnassa sunnuntaisin?

Uuden testamentin sana eklesia, voi tunnetusti viitata joko paikallisseurakuntaan taikka kaikkien kristittyjen joukkoon. Kummassakin tapauksessa se pohjimmiltaan merkitsee valittua ja kokoontunutta Jumalan kansaa. Eklesiaa kuvataan Uudessa testamentissa Kristuksen ruumiina, Jumalan omana kansana (1. Piet. 2:9-10), Jumalan peltona, rakennuksena ja temppelinä (1. Kor. 3:9, 16-17), Jumalan perheenä (Ef. 2:19) ja valittuna äitinä (2.Joh. 1).  Teksteissä puhutaan monesta jäsenestä, joita jokin pitää yhdessä koossa. Mikä on tämä jokin?

Uusi Testamentti luettelee seurakunnalle muutamia tehtäviä, kuten evankeliumin julistaminen koko maailmaan (Luuk 24:47, Matt. 28:19) sekä yhteys toisiin ja Jumalaan - Jeesuksen rukous, Joh. 17:21-22. Lisäksi seurakunnan tehtävä on hajallaan olevien ihmisten kokoaminen (Joh. 10:16, 11:51-52) ja opettamisen yhtenäisesti Jumalan Hengen avulla (1.Joh. 4:1-3, 2.Joh. 9-10). Ilmestyskirja kertoo Jumalan kansan tulevan yksimieliseksi uudessa taivaassa ja uudessa maassa (Ilm. 21:3, 22-27) tai Efesolaiskirjeen 4:4-6 mukaan ”On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu.”

Eikö yksi ruumis ja yksi Henki tarkoita hyvinkin vahvaa ”me henkeä”? Kyse ei ole minusta, vaan meistä…Anna meille meidän joka päiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi!

Seurakunnan pyhittäminen ja puhdistaminen

Paavali kirjoittaa Kolossan seurakunnalle. 1:24: ”Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta.”

Minä tiedän että kaikkia meidän seurakuntiamme on koeteltu hyvästä syystä. Hän pyhittää ja puhdistaa sen erilaisten tapahtumien ja vaiheiden kautta. Tämä ei ole yleensä myötäkarvaan silittämistä, vaan niitä vaiheita jotka tuntuvat tapahtumien vyöryessä vaikealta. Paavalille uhraukset seurakunnan hyväksi olivat Kristuksen kärsimysten täyttämistä. Tuosta voisi jo päätellä, että Paavalin virka ei ollut viihdyttäminen, eikä hänen päämääränsä ollut kepeä.Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnalle 5:25-27. ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.”

Laumassa on puolueita

Puolueet: 1. Kor. 11.19: ”Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.”

Lauma: Apt. 20:28: "Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut.”

Seurakunnassa on erilaisia persoonallisuuksia

Arvohenkilöitä: Gal. 2:2: ”Menin sinne kokemani ilmestyksen johdosta. Tein siellä selkoa evankeliumista, jota julistan kansojen keskuudessa; puhuin yksityisesti seurakunnan arvohenkilöille. Tahdoin varmistautua siitä, ettei kaikki vaivannäköni menisi hukkaan.”

Pylväitä ja köyhiä: Gal. 2:9-10: ”Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen. Heidän köyhiään meidän vain tuli muistaa, ja niin minä olen ahkerasti tehnytkin.”

Apostoleja, profeettoja, opettajia, ihmeiden tekijöitä, parantajia, auttajia, johtajia ja kielillä puhujia: 1. Kor. 12:28: ”Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä.”

Lahjat annettiin, jotta saavuttaisimme aikuisuudenEf. 4:11-16: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.”

Seurakunta – Jumalan salaisuus – salainen ase

Avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan avulla tuntemaan Jumalan viisauden, Ef. 3:8-118: ”Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan. Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan. Tällainen oli Jumalan ikiaikainen suunnitelma, joka meidän Herramme Kristuksen Jeesuksen oli määrä toteuttaa.”

Mitä avaruuden henkivallat ja voimat tulevat näkemään? Jaak. 5:14-15: ”Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

1. Piet. 2:9: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. 10. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut.”

Ydin (voima) = Henkinen luottamuksen ja levon taso, yliluonnollinen rauha jota tämä maailma ei voi antaa, jossa Pyhä Henki on läsnä ja hengellinen elämä ylistää Jumalaa!

Kun tämä ydin on seurakunnassamme kunnossa, se kykenee käyttämään tietoista tasoa luoda rakenteita ja ohjelmia.
Rauhan ja levon tilasta, se voi hallita ympäristöään ja olla toiminnallisesti aktiivinen.

Kristuksen osallisuus

Joh. 15:4-9: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

"Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”

Kulkekaa rukoillen, Minä johdatan: Jer 31:9: ”He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä.”

Salaisuus toimii – jos ydin on kunnossa, sykettä riittää

Lue, kehota, opeta, älä lyö laimin armolahjaa, 1. Tim. 4:13-14: ”Lue seurakunnalle pyhiä kirjoituksia, kehota ja opeta ahkerasti siihen saakka, kun tulen. Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait silloin, kun vanhimmat profeettain sanojen perusteella panivat kätensä sinun päällesi.”

Älä lyö laimin seurakunnan kokouksia, rohkaise toisia, Hepr. 10:25: ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.”

”Me voimmekin ylpeinä kertoa teidän kestävyydestänne”, 2. Tess. 1:4: ”Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte.”

Henki ja morsian sanovat tule! Ilm. 22:16-17: "Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.”

Väsyminen

Teksti pohjautuu Ismo Valkoniemen luentoon Suomen vapaakirkon Santalan opiskelijoille, jotka valmistautuivat hengelliseen seurakuntatyöhön – silloin joskus:

Epäkohtia on lähes mahdoton korjata, ellei niitä tunnista. Väsymisoireiden havaitseminen ja tunnistaminen itsessä, perheenjäsenissä, työtovereissa ja ystävissä, helpottaa niiden korjaamista ja tuen antamista sekä vastaanottamista. Uupumusta ennakoivia oireita ovat työterveyslaitoksen mukaan muassa kaunaisuus, kateus, myöhästymiset, matala yrittämisinnokkuus, vetäytyminen ihmissuhteista, eristäytyminen, huonot ihmissuhteet; vihamielisyys, epäluottamus ja väheksyntä, epävirallisen viestinnän ja kuppikuntaisuuden lisääntyminen.
Kotona läheiset saattavat väsyä. Lopulta uupunut kadottaa niiden ihmisten rakkauden ja tuen, joita hän erityisesti tarvitsisi selviytyäkseen tyynemmille vesille.

Tunnettu psykologi, entinen mielenterveysseuran keskusliiton johtaja Pirkko Lahti sanoi väsymyksestä ja masennuksesta puhuessaan: ”Sodankäynnin asiantuntija Clausewitz sanoo, että olennaista sodasta selviytymisessä on vihollisen tunteminen, mielen maltti, sitkeys ja järkähtämättömyys. Nämä samat säännöt pätevät myös arjessa selviytymiseen!” Aika yllättävä veto! Pohditaanpa asiaa hieman. Vihollisen tunteminen edellyttää sitä, että me tiedämme, mitä vastaan tai minkä puolesta taistelemme. Tähän olisi helppo antaa vastaus uskomme ytimestä; olemme Jumalan puolella ja meitä vastassa on sielunvihollinen. Tämä on tietysti totta, mutta katsotaan asiaa hieman eri näkökulmasta. Meidän vihollinen voi maallisemmasta näkökulmasta katsoen olla myös oma vaatimustaso itseämme kohtaan, toisten esittämä toivomus, sellainen johon voi sanoa myös ei ja jonka me kuulemme vaatimuksena, vaikka kyseessä oli aidosti toivomus. 
Teemme väärin tulkinnan vuoksi lupauksen, jota me emme pysty täyttämään siten kuin me itse olisimme halunneet. Tällöin me kuuntelemme kriittisemmin toisten sanoja ja olemme kuulevinamme arvostelua itseämme kohtaan; alamme selitellä ja lopulta hermostumme.

Ristiriidat! Olen itse sitä mieltä, ettei suurikaan työmäärä välttämättä väsytä, jos ilmapiiri on ristiriidaton. Pienestäkin työstä saa äärimmäisen raskasta silloin kun tilanteeseen liittyy ristiriitoja, pahoja puheita ja jännittynyttä ilmapiiriä.

Järkähtämättömyys merkitsee sitä, ettemme vain ohimennen innostu asiasta, vaan jaksamme punnertaa jonkin asian läpiviemiseksi. Kun me ymmärrämme, että me olemme Kristuksessa vanhurskautettuja, mutta ihmisinä vajavaisia ja että päämäärämme on evankeliumin eteenpäin vieminen, niillä voimavaroilla joita meillä on, me voimme ottaa vastaan tehtäviä sen verran kuin jaksamme ja sen minkä otamme, me teemme Herralle (Luther).

Väsyminen voi johtua monesta syystä. Myös armolahjoista on voinut tulla suorituspakko. Niistä on voinut tulla uskonelämän keskus tai onnistumisen tai Jumala-suhteen mittari. Tällöin painopiste on väärässä ja väsyminen väistämätön. Keskus tulee olla Jeesuksessa, ja hänen ristinkuolemassaan. Ristin juurella saa uskova levon teoistaan ja Jumalan rauhan. Ristin juurella on armon ja armolahjojen vaikutuspaikka. Muistakaamme Paavalin opetus galatalaisille "Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin" (Gal.3:5).

Jos siis Paavalinkin mielestä tärkein on se, että me uskomme evankeliumin, niin armolahjojen ja Jumalan Hengen tuleekin olla kuin tuuli. Jumala sytyttää tuliaan siellä missä tahtoo ja missä hyväksi näkee. Historia on täynnä tapauksia missä vaikeudet ja kuivuus ovat saaneet ihmisen janoamaan ja etsimään Herran kasvoja. Iloitaan siis siitä, kun me olemme armolahjojen kanavana, muttei tehdä itsellemme lahjoista suorituspakkoa. Eikö lahja ole aina lahjan antajan yllätys saajalle? Vai onko lahjasta tullut itsestään selvyys? Onko silloin kyse jostakin muusta kuin lahjasta?

Tarjoan myös ajatusta niille, jotka väsyvät iän tuomien fyysisten ja psyykkisten oireiden vuoksi. Tämä maailma näyttää mallia menestyvistä ja hyvin pärjäävistä. Tässä voi olla yksi syy ikääntymisen tuomalle masennukselle. Meistä jokainen ikääntyy, joudumme luopumaan lapsista, työstä ja asemastammekin yhteisön jäsenenä. Kuule minua nyt! Sinussa ei ole mitään vikaa! Vanheneminen on luonnollista ja meidän nuorempien pitää tehdä parannus. Meidän tehtävämme on osoittaa vanhemmalle polvelle kunnioitusta ja arvostusta jo pelkästään sen vuoksi mitä he ovat tehneet yhteiskunnallemme, 3. Moos. 19:32.

Lopuksi, jokainen tarvitsee viikoittaisen lepopäivän, jolloin saa olla täysin irti työstään. Jeesus opetti viisasti ja tasapainoisesti lepopäivän tarpeellisuudesta: ”Ihminen ei ole sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten.”  Levon tarve ei ole heikkouden merkki, vaan osa Jumalan kuvaksi luodun ihmisen perusolemusta, sillä Jumalakin lepäisi ja kukapa meistä häntä sanoisi heikoksi.

3.6.2016 Ismo Valkoniemi.  

Sukupuolijakoa ei voida kiistää

Suomalisen Filosofin, FT Jukka Hankamäen mukaan sukupuoli on laajasta kyseenalaistamispyrkimyksestä huolimatta edelleenkin ensisijaisesti kehollinen ja ruumiillinen ominaisuus ja sukupuolijako sen mukaisesti kaksiarvoinen tosiasia. Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen on taas tästä toista mieltä. Hän on julkaissut Väestöliiton sivuilla blogikirjoituksen, jonka mukaan sukupuolia on seitsemän miljardia ja rapiat päälle. Tällöin Halonen mitä ilmeisemmin puhuu siitä, miten henkilö itse kokee sukupuolensa.

Kun merkitykset ja merkityssuhteet muuttuvat epämääräisiksi näin keskeisissä olemassaolon kysymyksissä, kielen rooli korostuu. Myös muutos tajunnallisessa kokemisessa tapahtuu narratiivin eli eräänlaisen kertomuksen tai elämäntulkinnan varassa. Narratiivien voima on siinä, että ne asettavat ihmisen uuteen suhteeseen tapahtuneen kanssa.

Vaikka kulttuurin vaikutus ja seksuaalisuuden historiallinen luonne auttavat ymmärtämään sukupuolisuutta, sukupuolieroa ei voida kiistää sosiokulttuurisin perustein tai uusin käsittein. Jos kaksiarvoinen sukupuoliero kiistetään, lausutaan totuudenvastainen käsitys. Silloin ihminen luulee omistavansa Jumalan tavoin kyvyn tietää hyvä ja paha. Tämä palauttaa mieleen paratiisin käärmeen ihmiselle virittämän kiusauksen syntiinlankeemuskertomuksessa: ”Teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan” (1. Moos. 3:5).
Syntiinlankeemuksen sijaan olisikin ehkä oikeampaa puhua syntiin nousemisesta sekä ihmisen ylpeästä ja itseriittoisesta pyrkimyksestä hallita omaa elämäänsä ja ihmisyyttään.

2.6.2016 Ismo Valkoniemi, artikkeli on julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 1.6.2016 sukupuolisuutta käsittelevän artikkelini ns. kainalojuttuna

Seksuaalinen epämääräisyys johtaa yhteiskuntaa kaaokseen - HAASTETTU SUKUPUOLI

Perinteinen sukupuoliajattelu on radikaalisti muuttumassa, kun käsitteet mies ja nainen hämärtyvät. Mihin yhteiskunta on menossa?

Seksuaalisuuteen liittyvät uudet ilmiöt vyöryvät yhteisöihimme, ilman, että kukaan kantaa vastuuta niiden seurauksista. Uusissa seksuaalisuutta koskevissa lakimuutoksissa ja ilmiöissä koekaniineja ovat lapset, nuoret, tunnesairaat ja sisäisesti epävakaat ihmiset.
Jotakin on pielessä, kun Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimen viime vuoden tilastoissa lähes sata lasta tai nuorta ei osannut määritellä omaa sukupuoltaan. Määrä kasvoi edellisestä vuodesta 457 prosenttia.
Myöskään Opetushallitus ei osaa vastata, kuinka monta sukupuolta ihmisellä on. Mistä tässä oikein on kyse?

Feminismi haastaa perinteisen sukupuolijaon

Feministifilosofia on haastanut perinteisen sukupuolijaottelun. Viimeaikainen feministinen tutkimus on painottanut ruumiin historiallisuutta ja korostanut sen subjektiluonnetta. Se pitää sukupuolta ruumiin olemisen tyylinä. Pääajatuksena tällöin on, että yksilöitä ei voida jakaa kahteen luokkaan, vaan sukupuolta olisi pikemminkin ajateltava liukuvana käsitteenä kahden ääripään – heteromiehen ja heteronaisen – välillä.
Sosiaalisella konstruktionismilla tarkoitetaan tutkimussuuntaa ja ajattelutapaa, jonka taustaoletuksena on tiedon ja käsitteiden yhteisöllinen rakentuminen. Filosofi Jukka Hankamäen mukaan sosiaaliset konstruktionistit päättivät erottaa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen käsitteellisesti toisistaan. Biologista sukupuolta he nimittivät englannin kielen käsitteellä sex ja sosiaalista sukupuolta käsitteellä gender. He katsoivat, että myös sukupuolen sosiaaliseen kuvaamiseen ja edustamiseen liittyvä käsite gender on eräänlainen sukupuoli.
Yhdysvaltalainen feminismin teoreetikko Judith Butler esittää kirjassaan Hankala sukupuoli (Gender Trouble, 1990), että sukupuolta ei pidä nähdä luonnollisesti olemassa olevana vaan tehtynä ilmiönä. Hankamäen mukaan tämä merkitsee uskomista siihen, että kun tutkija keksii uusia sanoja tai nimiä, myös ilmiöt sinällään muuttuvat näiden uusien käsitteiden mukaisiksi, kuten gender sukupuoleksi.

Sukupuolen tunnistaminen

Sukupuoli havaitaan arkikokemuksessa tunnistamalla ulkoiset sukupuoliset tunnusmerkit ja ominaisuudet, kuten sukupuolielimet. Sosiaalikulttuurisena ilmiönä sukupuoli näyttäytyy puolestaan sukupuolirooleina tai esimerkiksi yksilöiden haluna pukeutua vastakkaisen sukupuolen käyttämiin vaatteisiin.
Tästä huomataan, kuinka keskeinen jako miehiin ja naisiin on. Transvestiitin tunnistaminen transvestiitiksi tapahtuu kaksinapaisen sukupuolieron avulla: naisten vaatteet miehen päällä. Henkilö, joka haluaa vaihtaa sukupuolensa, on transseksuaali. Hänelle kaksinapainen sukupuoliero on keskeinen. Hankamäki korostaa, että sukupuoli on kiinteä ontologinen ominaisuus, ja siksi myös sukupuoliero on tosiasia.

Taistelua vallasta

Butlerin mukaan kaksinapaiseen mies-nais-luokitteluun liittyy valta-asetelma, jossa sukupuoli tulee ymmärrettäväksi biologisen ja sosiaalisen sukupuolen sekä seksuaalisen halun yhteydessä. Hankamäki arvioi, että feministiset tutkijat ovat nähneet paljon vaivaa valta- ja tasa-arvomotiiviensa vuoksi, kun he ovat pyrkineet horjuttamaan sukupuolieron ontologista tosiasiaa.
Samanlaisuuden ihanteeseen perustuva tasa-arvon käsite vaikuttaa Hankamäen mukaan myös nykyisen ihmisoikeuspolitikoinnin taustalla. Ranskalainen historioitsija ja filosofi Michel Foucault katsoo, että seksuaalisuuteen liittyy keskeisesti normalisoiva hallinnan valta ja valtasuhteet. Foucault, Butler ja Hankamäki pitävät asiaa valtakysymyksenä. Hankamäen mukaan vallasta on kysymys myös silloin, kun pyritään luomaan sukupuolten tasa-arvoa kiistämällä sukupuolierot. Hankamäen mielestä erilaisuus on rikkautta, ja siksi tavoitetilana tulisi olla tasa-arvon sijaan tasavertaisuus. Sosiaaliset konstruktionistit ja postmodernistit puhuvat tavalla, jossa todistustaakka pyritään vierittämään niille, jotka pitävät miehen ja naisen sukupuolieroa ontologisesti kiistattomana tosiasiana. Näin sosiaalisen konstruktionismin retoriikka laittaa selittämään kiistatonta tosiasiaa.
Myös useat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat myöntävät, että heteroseksuaalinen ja homoseksuaalinen käyttäytyminen edellyttävät sukupuolen, johon tarkoitukselliset lauseet voivat viitata. Sukupuolinen käyttäytyminen on suhde. Se edellyttää välttämättä viittauskohteen, jollaisena voi toimia vain tietty sukupuoli. Tämä pätee sekä hetero- että homoseksuaalisuuteen, sillä molemmat suhteet ovat voimassa vain sukupuolieron vallitessa.

Genetiikka tukee kristillistä sukupuolikäsitystä

Perinteisen kristillisen näkemyksen mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Lutherin ja kirkkoisä Augustinuksen mukaan ruumiit ovat ylösnousemuksessa olemukseltaan samanlaisia kuin maallisessa elämässä: ne säilyttävät sukupuolierot.
Raamatun ilmoittamaa ihmiskuvaa tukee myös nykyinen biologinen tutkimus. Sen mukaan ihmisellä on 22 kromosomiparia, jotka koostuvat molemmilta vanhemmilta saadusta perimästä. Näiden lisäksi on olemassa 23 sukupuolen määrittävä kromosomiparia, jotka koostuvat äidiltä peritystä X-kromosomista sekä isältä saadusta X- tai Y-kromosomista. Yhdistelmän YX tuloksena syntyy poika ja vaihtoehtoisesti XX kombinaatio tuottaa tyttölapsen. Näin ollen Y-kromosomista voidaan kartoittaa henkilön perimän isälinjat.
Kaikki ihmiset saavat äidiltään myös niin sanottua mtDNA:ta (mitokondrio-DNA), mutta se ei kuitenkaan periydy seuraavalle sukupolvelle isän kautta. Se on käyttökelpoinen ainoastaan äitilinjojen kartoituksessa.
Tutkimuksellisesta näkökulmasta sukupuolisuus ei ole valinnainen kysymys. Vain X ja Y ovat käytettävissä olevat kromosomit. Naiseksi sukupuolensa muuttanut mies on edelleen sukulinjaltaan mies, sillä kromosomien rakenne ei muutu hormoneja syömällä tai ulkoisia elimiä kirurgisesti käsittelemällä. Pelkästään kromosomeja tai DNA:ta tutkimalla ei siis voida löytää kuin miehiä ja naisia.
Sosiaalisena konstruktiona määritetty sukupuolen rakenne ei näin ulotu genetiikkaan saakka.

Entä aidosti sukupuolettomat?

Tutkijoiden mukaan sukupuolettomia eli intersukupuolisia ihmisiä on Suomessa joitakin satoja. Vuosittain heitä syntyy 2–8 henkilöä. He ovat aidosti poikkeustapauksia, eivätkä he ole voineet valita omaa sukupuolisuuttaan.
Mikäli tällainen ihminen haluaa olla tietty sukupuoli, lääketieteen tulisi auttaa häntä kaikin tavoin.
Kaksinapainen sukupuoliero on ominaisuutena valtakäsitys yhteiskunnassa. Sukupuolinen käyttäytyminen ei muuta ihmisen perusolemusta, vaan se on luonteeltaan normatiivista toimintaa.

Käsitteiden sekavuus johtaa kaaokseen

Perheneuvoja Hanna-Liisa Konttinen kuvaa Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisussa epämääräiseen sukupuolisuuteen liittyviä ajan ilmiöitä. Ne näkyvät päivittäin esimerkiksi tv-sarjoissa ja mediassa. Myös eri puolilla Suomea toimivat perheneuvojat kertovat Konttisen mukaan pitävänsä tilannetta äärimmäisen hämmentävänä. Nuorisopsykiatrian puolella ”samaan sukupuoleen sekoilu”, kuten Konttinen asian ilmaisee, teettää juuri nyt töitä. Nuorten seksuaalinen identiteetti on aikaisempaa enemmän kadoksissa.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimen vuosiraportissa asia näkyy myös tilastollisesti. Kun vuonna 2014 yhteydenottajista 21 määritteli sukupuolensa ”jokin muu” –kategoriaan, viime vuonna jo 96 yhteydenottajaa käytti tätä määritettä. Sukupuolestaan epävarmojen nuorten määrän kasvu heijastaa median viestiä sukupuolen valinnaisuudesta.
Elämme sukupuolisuuden määrittelyssä sekavaa aikaa. Tätä kuvaa muun muassa se, että myös Opetushallituksen oppaassa väitetään olevan enemmän kuin kaksi sukupuolta. Kansanedustaja Mika Raatikainen onkin tehnyt kirjallisen kysymyksen Opetus- ja kulttuuriministerille tästä oppaan väitteestä. Hän kysyy, mihin tieteelliseen tosiasiaan Opetushallitus perustaa käsityksensä.

Tasa-arvon sijaan tasavertaisuus

Feminismin taustalla on ymmärrettäviä syitä, joiden vuoksi naisen asemaa on tarpeen käsitellä ja naisia kuulla. Psykologi Pirjo Alajoki nostaa kirjassaan Naiseus vedenjakajalla esiin kristillisen näkökulman feminismiin. Hän tarkastelee Raamatun näkemystä naiseudesta ja miehisyydestä. Alajoki korostaa, että sukupuolisuus on määritelty sosiaalisia konstruktioita syvemmille tasoille: esimerkiksi hormonit vaikuttavat ratkaisevasti elämäämme. Alajoen mukaan feminismin perusta kaiken – myös sukupuolisuuden – tasapäistävänä ajattelutapana on rakennettu vastoin ontologista todellisuutta, jos se yrittää pitää sukupuolisuutta vain sosiaalisena rakenteena.
Kristittynä tutkijana Alajoki nostaa esiin naisen arvon naisena, elämän synnyttäjänä, ylläpitäjänä ja kannattelijana sekä miehen hänen tasavertaisena kumppaninaan. Hän viittaa myös Paavaliin, joka korostaa erilaisuuden rikkautta.

Queer-tutkimus ja normaaliuden raja

Myös feministisessä liikkeessä on alettu nähdä, että sosiaalinen sukupuolisuuden teoria on vanhentumassa. Sen tilalle on nostettu Queer-tutkimus, joka on 1980–1990-luvun taitteessa syntynyt uusi tutkimussuunta.
Englanninkielinen sana ”queer” tarkoittaa omituista, kummallista tai huonovointista henkilöä, joka ei halua määritellä itseään perinteisten nimikkeiden mukaan vaan kyseenalaistaa seksuaalisen suuntautumisen määrittelyn mielekkyyden. Queer-tutkijoiden mielenkiinnon kohteena on muun muassa kysymys siitä, kuinka normaalin ja epänormaalin välinen raja rakentuu ja kuinka sitä pidetään kulttuurissamme yllä.
1990-luvulla katolisen teologian sisällä muotoutunut queer-teologia korostaa seksuaalisuuden ja sukupuolen kulttuurisesti rakentuvaa ja jatkuvasti muuttuvaa luonnetta. Se pyrkii nostamaan esiin kristinuskoon sisältyvän outouden elementin, joka haastaa vakiintuneet käsityksemme normaalista. Se tekee myös teologian tietoisemmaksi sukupuolelle ja seksuaalisuudelle annettujen merkitysten historiallisesta luonteesta.
Professori Paavo Kettusen mukaan nykyisessä sukupuolentutkimuksessa ollaan yksimielisiä siitä, että sukupuoli ja seksuaalisuus muuttuvat ajan ja kulttuurin mukaan. Tällöin on kuitenkin puhuttava sukupuolisuuden kokemuksesta, sillä sukupuolen tosiasiallista ontologista muuttumista toiseksi ei voida saavuttaa pelkästään käsitteitä sosiokulttuurisesti määrittelemällä.

Ismo Valkoniemi 1.6.2016 - Kirjoitus on julkaistu 1.6.2016 Ristin Voitto -lehden asiantuntija-artikkelina

Lähteet:
Alajoki, P. 2005. Naiseus vedenjakajalla. Kristillinen näkökulma feminismiin. Uusi Tie.
Hankamäki, J. 2015. Enkelirakkaus. Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena. Toinen painos. Books on Demand.
Kettunen, P. 2014. Häpeästä hyväksyntään. Kirjapaja.
Niemelä, J. 1999. Usko, hoito, toipuminen. Tutkimus kääntymyksestä ja kristillisestä päihdehoidosta. Stakes tutkimuksia 96. Gummerus.
Ratinen, T. 2003. Kätketty halu. Tutkimus seksuaalisuuteen kohdistuvasta häpeästä. Pro gradu. Käytännöllisen teologian laitos. Itä-Suomen yliopisto.
Ratinen, T. 2014. Torjuttu Jumalan lahja. Yksilön kamppailu häpeällistä seksuaalisuutta vastaan. Väitöskirjatutkimus. Itä-Suomen yliopisto. Dissertation in Education, Humanities, and Theology No 57.
Saarelma, A. (toim.) 2009. Homoseksuaalisuus kristillisessä ihmiskuvassa ja lainsäädännössä. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 105.  
Helsingin Sanomien kuukausiliite 14.4.2016.
Lasten ja nuorten puhelimen vuosiraportti 2015. Lapset ensin. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.